Kirjoittaminen ja puhuminen erilaisina toimintoina sekä tuotoksina

Tagg kirjoitti aikoinaan oivaltavan tekstin puhumisen ja kirjoittamisen eroista. Onpa hienoa, että joku vertailee näitä toimintoja, huomasin ajattelevani. Luettuani tekstin ymmärsin paremmin myös kirjoittamisen ajoittaista hankaluutta.

Puhuminen on lapsena melko luonnollisesti opittu toiminto, kun taas kirjoittamista opiskellaan hitaammin ja vaihe vaiheelta myöhäisemmissä elämänjaksoissa. Tämän ajatuksen myötä huomasin arvostavani kirjoittamisen taitoa taas asteen verran enemmän. Kirjoittaminen alkoi näyttäytyä ikään kuin paranneltuna puheena. Se vaatii enemmän työtä, kuin on laita puhumisen kanssa.

Lisäksi kirjoittaminen on toimintana hitaampaa, kuin puhuminen. Puhe syntyy hengityksen tahdissa, ja siten suuri osa puhetta katoaakin hengittämisen myötä. Kirjoitettu teksti myös elää pidempään ja sillä on arvaamattomampi vastaanottajamäärä kuin on puheen kohdalla. Puhuminen tapahtuu ihmisten kesken, kun taas kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa ja palaute tekstistä tulee myöhemmin, useimmiten vasta julkaisemisen jälkeen.

Tekstityöläinen-blogin ylläpitäjä miettii itseään kirjoittajana ja omia kirjoittamisen tapojaan 4.4.2015 julkaistussa tekstissä. Hän sivuaa kirjoituksessa myös edellä mainittua ja kiinnostavaa teemaa, kirjoittamisen hitautta. Hän kirjoittaa asiasta käyttäen omaperäistä ilmaisua. Hänen mukaan kirjoittamisen lomassa tuijottaminen on tärkeää. Ollessaan yksin työtilassa hän voi vain tuijotella, eikä tarvitse esittää touhukkaampaa, kuin oikeasti on. Tähän touhukkuuteen hän kuitenkin sortuu toisinaan, jos ympärillä on ihmisiä. Tästä seurauksena on ajattelun epäjohdonmukaisuutta ja huonompaa tekstiä.

_DSC4962

Tuijotteluun liittyy myös se, että tekstityöläisen kirjoittaminen etenee pyrähdyksittäin. Osa ajasta menee seinän tuijotteluun, eli ajatteluun ja tämän jälkeen voi kirjoittaa useamman minuutin yhtäjaksoisesti. Tuijotellessa ajatus kirkastuu, löytyy asioiden tekstitaso.

Sitten teksti on luettava läpi vielä kymmeniä kertoja, jolloin muokkautuu tekstin rytmi. Rytmissä kyse on hengityksestä, siitä samasta asiasta, mitä puhuminen on. Loistavassa tekstissä yhdistyvät hioutunut ajatus ja sopiva rytmi. Joskus jonkun puhe voi olla erinomaista, mutta pitkä ja loistavasti kerrottu tarina ei voi luonteensa vuoksi koskaan kuitenkaan saavuttaa samanlaista tarkkuutta kuin hyvin kirjoitettu teksti. Tässä piilee myös syy siihen, miksi niin paljon nautin lukemisesta.

Teksti ja kuva: Miia Männikkö

4 comments

  1. annastiinastorm · 22 joulukuun, 2015

    Oi kuinka hienoa nostaa esiin tuijottelun tärkeys. Todellisen keskittymisen merkki on kyky tuijottaa rauhassa kesken kirjoituksen. Kuten tekstissäsi on mainittu, toisten seurassa on vaikeampi tuijotella. Onko se sitä, että toisten seurassa on vaikeampi keskittyä vai touhukkuuden esittämistä? Mikäli jälkimäistä, jo päiväkodin tätien kuuluisi antaa aikaa ja arvo tuijottelijalle, eikä usuttaa häntä touhuun. Ihminen ei ole laiska tai tyhjäpää kun hän tuijottaa tyhjyyteen. Hän ajattelee!

    Liked by 1 henkilö

    • sannajuvonen · 23 joulukuun, 2015

      Kiitos siitä, että tuijottelu nostetaan arvoonsa! Minä tuijottelen usein kirjoittaessani. Pystyn myös tuijottelemaan sekä tutussa että vieraassa seurassa. Kun keskityn ajatteluun, en näe enkä kuule. On ihanaa uppoutua tuijottelemaan.

      Tykkää

  2. miiamannikko · 23 joulukuun, 2015

    Luulen, että kyse voi olla molemmista, vaikeudesta keskittyä ja touhukkuuden esittämisestä. Tähän liittyy myös se, että esimerkiksi kahvilassa saattaa pystyä kirjoittamaan hyvin. Siellä ihmiset ovat kuitenkin vieraita, eikä ole olemassa keskeytyksen pelkoa/riskiä. Tutussa sosiaalisessa ympäristössä taas näin on. Tuijottelu/ajattelu ja keskeytykset eivät ehkä kuitenkaan ole sopiva yhtälö 🙂

    Tykkää

  3. sannajuvonen · 23 joulukuun, 2015

    Aloin miettiä tekstin ja puheen katoavaisuutta ja tarkkuuden eroja. On totta, että puhe ei voi olla yhtä tarkkaa kuin teksti, koska puhe tapahtuu hetkessä ja se saattaa muuntua kuulijan korvissa erilaiseksi. Puhe on myös katoavaisempaa kuin teksti. Kerran puhuttua on vaikea saada takaisin juuri samassa muodossa. Puheeseen on vaikeampi vedota kuin kirjoitettuun tekstiin, jos halutaan tarkistaa vaikka sopimusasioita. Toisaalta taas puhe saattaa tilanteessa olla vaikuttavampi: hyvä puhuja saattaa saada minut helpommin kyyneliin kuin sohvalla istuen lukemani teksti.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s