Leikitäänkö Homerosta?

327px-William-Adolphe_Bouguereau_(1825-1905)_-_Homer_and_his_Guide_(1874)

kuva wikipediasta

Olen parhaillaan kirjoittamisen historian verkkokurssilla. Lukiessani kurssiin kuuluvaa Andrew Bennettin (2004) kirjaa The Author, innostuin antiikin Kreikan homeerisesta tarinoiden kehittelyn mallista. Yksinkertaisuudessaan jutun juoni on tämä: Yksi kertoo tarinan. Toinen kertoo sen eteenpäin parannellen ja täydentäen sitä omien kykyjensä mukaan. Kolmas jatkaa tästä omine lisäilyineen jne. Jossain vaiheessa ketjua kertoja ei tunne tarvetta muokata tarinaa, vaan haluaa säilyttää sen. Tarina on tullut valmiiksi.

Toimisiko antiikin traditio tänä päivänä? Traditio, johon ei kuulu tekijänoikeudet, eikä siitä saa pisteitä omiin nimiin? Maksaako vaivan?

Googlailin tuoreempaa tietoa kollektiivisesta kirjoittamisesta. Tavoitteeni oli löytää alue, jossa sitä voisi verkossa harjoittaa. Ainoa huomionarvoinen bongaukseni oli Helsingin Sanomien 2.8.2015 ilmestynyt verkkouutinen. Siinä esitellään Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kollektiivi, joka ryhtyi porukalla kirjoittamaan romaanisarjaa. Kirjoittamisen säännöt olivat monimutkaisemmat kuin Homeroksen ajan mallissa. Itse asiassa sen verran monimutkaiset, etten lähde niitä tässä selittämään, tieto löytyy linkin takaa. Hieno ja haastavan kuuloinen homma, mutta ei ihan sitä mitä etsin.

Päättelen vähäiselle googlesaaliilleni kaksi mahdollista syytä:
1. Kollektiivinen kirjoittaminen verkossa on korkkaamaton alue.
2. Tiedonhakutaitoni ovat todella huonot.
Tiedonhakutaitoni ovat todella huonot, mutta leikin, että syy on ensimmäinen. Nyt kysyn teiltä, hyvät kirjoittamisen ystävät ja kanssaihmiset, mahdolliset diginatiivit ja vanhoilla päivillään uutta oppineet, mikä olisi se alusta verkossa, jossa voisi homeerista ryhmäkirjoittamista harrastaa? Tapahtuuko sitä jo jossain? Pääseekö leikkiin mukaan?

Lähde: Bennett, A. 2004. The author. Lontoo: Routledge

Mainokset

8 comments

  1. Tiia · joulukuu 7, 2015

    Tuopa olisikin mielenkiintoinen kirjoittamisen maailma. Ja kun miettii tekijänoikeuksien näkökulmasta, kirjoitettaisiinko nimillä vai nimimerkillä ja olisiko tällä kirjoittajalla, joka kokee tekstin olevan valmis, ottaa teksti nimiinsä ja julkaista se?

    Tykkää

  2. annastiinastorm · joulukuu 7, 2015

    Bennettin kirjassa kerrottiin Grogory Nagyn esittäneen, että sitä tyyppiä, joka tekstin kokee valmiiksi, edeltävä tyyppi olisi itse ”kirjailija”. Tämän stabiloitavan version kehittäjän osa lankesi aikanaan Homerokselle, joka saikin sitten koko potin nimiinsä. Jotenkin on hankala uskoa, että nykymaailmassa moinen menisi läpi. Ehkä pienessä, suljetussa yhteisössä jutun voisi toteuttaa niin, että kaikki saisivat valmiin teoksen nimiinsä. Projektin ollessa netissä koko universumin kehiteltävissä, voisi toimintaa koordinoiva kustantaja päättää milloin tarina on valmis, julkaista sen vaikka ilman nimiä ja pistää tuotot hyväntekeväisyyteen. Hei, homeerinen tarina lastensairaalan hyväksi! Nyt kustantajat, kuka ehtii ensin?!

    Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: Verkkovilautus: kirjoittamisesta, verkossa | Kokonaisvaltainen kirjoittaminen
  4. makrpusk · joulukuu 18, 2015

    Ainakin Roja Salmen nuortenkirja Ystäväni hevonen on toteutettu tällaista homeerista kollektiivisen kirjoittamisen mallia hyödyntäen: Monet monet heppatytöt osallistuivat tarinan kirjoittamiseen Salmen koordinoimassa blogissa. Lisäksi blogin lukijat saivat äänestää mieleisiään juonenkäänteitä jne. esim. Instagramissa. Mielenkiintoinen tapaus. Valmis kirja on julkaistu Salmen nimissä. Mitäs mieltä olette tekijänoikeudellisesti?

    Tykkää

    • makrpusk · joulukuu 18, 2015

      Äh, siis Ronja Salmi oli kirjoittaja.

      Tykkää

  5. annastiinastorm · joulukuu 19, 2015

    Heppatytöt ovat varmaan tienneet mihin ovat osallistuneet. Mielestäni on ok antaa tekijänoikeudet idean äidille ja koordinaattorille (todennäköisesti myös jotain muokkaus-/toimitustyötä tehneelle). Reilulta ja oikealta tuntuisi, että kirjassa olisi myös mainittu tarinan tekotapa. Hienoa, että tuollainen kirja on!

    Tykkää

  6. sannajuvonen · joulukuu 23, 2015

    Mielenkiintoinen idea! Katsoin YLE Areenasta Kertojat-nimisen televisiosarjan, jossa kaksi kirjailijaa kohtasi toisensa Tornionjokilaaksossa (sarja on poistunut jo Areenasta). Toinen aloitti kertomuksen, jonka toinen lopetti. Tarinoista tuli aika huikeita. Ehkä tällaista tarinankerronnan tapaa voisi ajatella suuremmallakin porukalla toteutettavaksi. Mutta tässä tapauksessa oli selkeästi niin, että toinen aloitti ja toinen lopetti, eli säännöt olivat helpot ja yksinkertaiset. Olisi mielenkiintoista kokeilla jotain tuollaista, mutta löytäisikö sitä itsestään pienen diktaattorin, joka ei haluaisi omia tarinoitaan ”sotkettavaksi”?

    Tykkää

  7. Päivitysilmoitus: Verkkovilautus: kirjoittamisesta, verkossa – Kokonaisvaltainen kirjoittaminen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s